Uusi blogi!

Kaiken elvyttelyn ja päätösten jälkeen päädyin kuitenkin perustamaan uuden blogin. Siellä jo availinkin hieman syitä, mutta toistettakoon ettei raskauskilojen pudottaminen ole enää teemana niinkuin tässä blogissa on pääsääntöisesti ollut. Tästä syystä tämä blogi on tuntunut jo pitkään tulleen tiensä päähän ja motivaatio kirjoitteluun on kärsinyt. Oma projektini taas ei ole tullut tiensä päähän, joten jos olet seuraillut blogiani niin tervetuloa seuraamaan jatkoakin!

Life doesn't need handles kertoo miten takapakin saattelemana lähden uudelleen tavoittelemaan unelmiani. Tavoitteeni on noussut ja vuoden 2014 syyskuuhun mennessä ne on saavutettu. Enemmän omia kuvia, reseptejä, liikuntajuttuja ja samaa höpötystä kuin täälläkin.

Vielä kerran tervetuloa :)

Yritys hyvä

Tänään on ollut huippu päivä, sarkastisesti. Aamulla puin lapsen aamupalan jälkeen ja laitoin itseni treenivaatteisiin. Kerroin autossa lapselle, että saat taas leikkiä hetken lapsiparkissa kun äiti on ihan vieressä kuntosalilla. Kun päästiin parkkiin niin ei puhettakaan, että lapsi olisi sinne jäänyt. Nou nou! Ei siinä sitten muuta kun takaisin kotiin. Mun treenistä tai sen yrityksestä ei jäänyt kun huono mieli, kummallekin. Lisäksi sain netin toimimaan koneellani vasta äsken. Takana monen tunnin selvittely. Naureskelin juuri itselleni, että hyvin alkoi tämäkin blogin äärelle paluu jos netti ei toimi ja treenaamaankaan ei pääse.

Iltaruokaa

Kun olin kerran päättänyt treenata niin treenasin. Tällaista määrätietoisuutta ei ole näkynytkään vähään aikaan. Pakko myöntää, että kävi kyllä mielessä suklaa tai muu lohtu. Tyypillistä itselleni. Odotin kuitenkin, että lapsi menee päiväunille ja kaivoin kahvakuulan sitten esiin. Taitaa lähteä joulupukille toive 8 kg kuulasta sillä tuolla 6 kg kuulalla en saa isoihin lihaksiin kunnolla tuntumaa. Voi olla, että siksi kahvakuulailu kotona alunperin alkoikin kyllästyttämään. Ihan hyvän treenin sain kyllä tehtyä. Toivon löytäneeni liikunnasta jälleen iloa itselleni. Pientä innostusta on taas ilmassa, joten näin voi olla.

Huomenna sitten parempi onnisempi päivä!

Syksyisiä kuulumisia

Pitkästä aikaa ehdin/jaksan/motivoidun kirjoittelemaan. Edellinen postaus on elokuulta ja nyt mennään kovaa vauhtia pian jo marraskuun puolelle. Apua, mihin tämä aika menee! Olen aikani miettinyt tätä blogia, punninnut uuden blogin perustamista ja kokonaan blogittomana olemista. Tulin siihen tulokseen, että jatkan tämän blogin pitämistä ja samoilla aiheilla tosin en osaa sanoa millaisella postausvauhdilla. Katsotaan! Tulin tähän tulokseen sillä koen tarvetta kirjoittaa projektini vaiheita jonnekin, josta peilata todellisuutta.

Todellisuutta tässä on syksy pakoiltukin. On kamala myöntää, että viimeisin raportoitu tulos on tullut viime toukokuussa. Puoli vuotta sitten. Olen tainnut todella nauttia noin 64 kilon hujakoilla olemisesta sillä siitä oli todella vaikea päästä alas. Enkä päässyt, en koko kesän tai syksyn aikana. Tavoitteena on kuitenkin mennä reilusti vielä siitäkin alas. Tällä hetkellä olo on sen suhteen hieman toivoton. Olen heittänut hukkaan aikaa, jona laihduttaa sekä ne tulokset mitä saavutin pitkin hampain keväällä. Ihan lähtökuopissa en onneksi ole, mutta paino on noussut.

Olen miettinyt omia ravintotottumuksia paljon tässä syksyn aikana runsaasti eikä valintakriteerinä ole ollut ainoastaan tai ollenkaan kevyt. Olen hurahtanut puhtaaseen ruokaan eli vältän lisäaineita ja panostan luomuun. Teen paljon perheelle ruokaa itse ja ulkonasyöntikin on ollut minimissä. Nyt tahdon tietää mitä syön. Jos kelaan aikaa taaksepäin niin ruokavaliooni kuului vakituisesti tuotteita, joita ei ole ollut ostoskorissani aikoihin. Olen ollut välillä todella hakusessakin syömisteni kanssa ja se näkyy painossa. Valitettavasti.            
 
Syksyyn on mahtunut pari mahtavaa flunssaakin eli liikkuminen on ollut vähemmällä. Liikkuessa olen suosinut juoksu tai kävelylenkkejä sekä kuntosalia. Lapsen kanssa on kokeiltu myös lapsiparkkia kuntosalilla ihan hyvin tuloksin. Lisää aikaa liikuntaan kyllä kaivattaisiin! Olen ollut miehen töiden vuoksi lapsen kanssa todella paljon kaksin. Täytyisi varmaan kaivaa taas kahvakuula ja muut kotijumppaohjeet. Nyt tarvittaisiin joku iso boosti treenata myös kotona. Lapsi nukkuu parin tunnin mittaiset päiväunet kotona joka päivä, joten ajallisesti pitäisi onnistua hyvin. Jotenkin syksy on tehnyt minusta tässä asiassa vaan todella saamattoman.

Mieli on ollut kaikesta elämän onnesta huolimatta alavireinen. Kuulun niihin ihmisiin, joilla on syksyn tai ennemminkin varmaan pimeän kauden väsymystä ja alavireisyyttä. Tekee mieli vaan makoilla sohvalla viltin alla ja puputtaa suklaata samalla katsellen hyvää leffaa telkasta. Todella aktiivista, jessus! Aiemmin olen torjunut tämän syysmasennuksen aloittamalla syksyisin jonkun uuden harrastuksen, opiskelun tai työn. Viime syksynä lapsi oli vielä ihan vauva enkä muuta kaivannut. Tänä syksynä muutoksia en tehnyt sillä vuodenvaihteessa on tulossa isoja muutoksia ja nyt tahdoin rauhoittaa loppuvuoden. Pienen lapsen äitinä ei ole muutenkaan enää niin helppo vaan aloittaa jotain uutta vaan se vaatii enemmän järjestelyjä.

Nyt toivon tämän tunnustuksen myötä saavani taas pontta jahdata tavoitteitani ja nyt kun viimeisin flunssakin on selätetty niin tällä viikolla ei ole esteitä lähteä liikkumaan. Tänään ruokakaupastakin lähti mukaan vain terveellistä ruokaa.

Uusi tsemppi päälle! Onko siellä enää ketään? Miten teillä menee? Kuullaan taas!

Elokuun tulosta

Innostuin mittailemaan itseäni sillä olo on jo kevyempi mitä oli alkuviikosta. Paino tällä hetkellä 64,4, joka on puoli kiloa enemmän kuin edellisessä punnituksessa. Välissä on ollut kyllä korkeampia lukemia. Itselleni on nyt tullut paha tapa jojoilla viikoittain. Aina kun olen tyytyväinen puntarin lukemaan niin eikun herkkua nassuun. Tämä kierre pitää saada katkaistua. Viikonloppureissun voi ottaa kevyemmin ja muistissa pitää olla, että mitä enemmän "antaa mennä" asenteella niin sitä enemmän töitä sen jälkeen. Helpompi olisi jos ottaisi vähän iisimmin. Nyt on viikonloppu taas!

Viimeksi mittailin itseäni 28.7, jolloin painoin 64,7 eli aika lailla samaa mitä nyt. Aiemmin kirjoittelinkin jo haasteistani päästä tästä alaspäin. Olen kuitenkin liikkunut niin ahkerasti, että tahdon tietää onko ollut sentteihin vaikutusta. Seuraavaksi mittailen itseäni sitten syyskuussa.

Kuukauden sentit 16.6 (suluissa edelliset mitat):

reidet 56 cm (56 cm, muutos -0 cm)
peppu 95 cm (95 cm, muutos -0 cm)
lantio leveimmästä kohdasta 86 cm (88 cm, muutos -2 cm)
vyötärö kapeimmasta kohdasta  72 cm (74 cm, muutos -2 cm)
pohkeet 36 cm (36 cm, muutos -0 cm)
allit  27 cm (27 cm, muutos -0 cm) 

No, jotain on sitten tapahtunut eli vatsanseutu on kaventunut. Olen tyytyväinen. Reisistä ja pebasta saisi kyllä irrota senttejä. Miten ovatkaan niin tiukassa! Alleissa en haekaan itse kavennusta vaan ennemmin lihasta, joten sen mittaamisen taidan nyt lopettaa koska peilihän näyttää todellisuuden tässä ei mittanauha.

Kuva Pinterest.com

Nauti matkasta

Olen viime ajat tutkaillut itseäni hyvässä ja pahassa. Mitä painonpudotus -projektiini tulee en ole kokenut nyt mukavaksi punnita itseäni perjantaisin tai ottaa mittoja kuten on ollut tapana. Syy on yksinkertainen: tunnen ettei edistystä ole tapahtunut. En tahdo ottaa itselleni turhia paineita tilanteesta koska tiedän viime ajan kokemuksesta sen vain pahentavan asiaa.

Voin siis jäädä tuleen makaamaan ja joka viikko todeta kilojen tulevan pikkuhiljaa takaisin tai voin ryhdistäytyä ja olla siten lähempänä taas tavoitettani. Olen pitkään roikkunut näissä kiloissa missä nyt olen. Jo ennen raskausaikaa. Jostain syystä tuntuu olevan vaikea päästä tästä alaspäin.

Aika muuttaa muistoja jonkin verran ja muistan nyt aikuisiän parhaimmassa kunnossa olevan minäni seuraavanlaisena: painoin 58-59 kg ja kroppani oli atleettinen. Treenasin hyvin kurinalaisesti. Söin hyvin kurinalaisesti. Voin huonosti ja löysin lopulta itseni lääkärillä ylikunto diagnoosi taskussani. Liikuntakielto. Elämäntilanteeni oli tuolloin vaikea. Se vaikutti varmasti. Tämä on piirtynyt mielikuvaksi alitajuntaani siitä mitä minun pitäisi tehdä, jotta pääsisin tavoitteeseeni. Olen päättänyt etten anna itseäni täysin vietäväksi. Olen päättänyt myös haluavani herkutella satunnaisesti. Nämä mielikuvat voivat nyt estää edistymistäni. Tasapainon etsiminen on vaikeinta.

Alan soveltamaan samaa mitä juoksiessani. Ennen juoksin katsoen sykemittarista aikaa ja minuutit tuntuivat matelevan eikä matkanteko ollut varsinaisesti nautinnollista. Nykyisin muistutan itseäni nauttimaan matkasta ja fiiliksestä, ja olen nauttinutkin. Tietysti on päiviä, jolloin askel ei kulje. Niin on ja tulee olemaan painonpudotuksenikin kanssa. Omalle perfektionistiselle luonteelleni sen ymmärtäminen on vaikeaa. Siksi muistuttelen seuraavista:

• Herkuttelu ei leimaa koko projektia eikä silloin pidä ajatella ettei ole väliä syökö koko kavalkaadin herkkuja kun jo kerran aloitti. Valintoja tehdään joka päivä ja joka hetki ja jos valinta oli kerran väärä niin seuraavan pitäisi olla oikea. 
• Liikkua kannattaa silloin kun voi ja sen ajan puitteissa mitä on. Ei siis ole järkeä jättää lenkkiä väliin jos pystyy olemaan vain puoli tuntia. Mielummin puoli tuntia kun ei mitään. 
• Väsyneenä ei pitäisi lähteä urheilemaan tai miettiä syömisiä. Tulee vaan ylilyöntejä. Lepo on tärkeää.

Paljon on henkisellä puolella vielä tehtävää, mutta olen oivaltanut jo itselleni tärkeitä seikkoja.

Perjantai punnituksia ja kuukauden senttejä tulee varmasti piankin, mutta nyt keskityn saamaan tasapainoon kroppani viikonlopun mökkireissun jälkeen. Eilinen lenkki ja tämän päivän sali laittoi jo nesteitä liikkeelle, mutta edelleen olo on turvonnut. Itselläni on vielä hyvin helposti nestettä keräävä kroppa (jos näin voi sanoa). Kolmen kilon painonnousu hällä väliä viikonlopun jälkeen ihan perus. Hyvä esimerkki on painonlasku eiliseltä - 900 g. What!

Kuva Pinterest.com